Setämiehet yksin tai kaksin, siis kaksin, ovat kerääntyneet hikiseen heinäkuun iltapäivään. Vinyyli paukkuu, sevari ja kasari, ikihiki, saunan ja ikätuskan kirvoittamana valuu raikkaana juomuisilla ihoilla. Kakstahti tuoksuu tuoreena nenässä, ei mitään E 10:ä vaan ehtaa impattavaa ysikakkosta!

- Muistan omistaneeni turkoosin hihattoman t-paidan 80-luvun loppupuolelta, pidin sitä ykköspaitanani pitkään

- omsitin myös paidan 80-luvulla. Muistan kuvionkin mikä oli etupaneelissa. Musta paita (ei hihaton) puuma räyhäkkäänä virnuili katsojaa. Olen ylpeä yhä.

- Tuo Puuma on nostanut silmäluomeaan myös tällä vuosituhannella, murhaava paita kaiken kaikkiaan, Tiikerin paras veli!

- Voin kuvitella tuon ystäväni ajavan vierelläni keltaisella tiikerillä. Vauhti oli max 50 km/h en koskaan virittänyt tuntsaani.Vaihdoin tosin suuttimen kaasariin.Tirinä kunniaan. Hienoa, että oli muitakin tirisyttäjiä. Mahtaako nyky nuoriso tietää edes tiikeriä..Is there anybody out here?

- Is there? Joitain reliikkejä pyörii, niin touhuissaan ja kovin mauttomisssa pukimissa. Mutta jos kannukset on ansaittu liki kolmekymmentä vuotta sitten, niin voiko mitään muuta vaatia kuin näitä eläimellisiä ja keltaisen vivahtavia yksityiskohtia. Minne ovat kaikki mopopojat kadonneet, onko heitä enää, missä Tunsa laulaa, tanssii ja soi, oi mustalaisnainen...

- Mikä helvetti on mopoauto tai mauto. Isi ostaa mauton. Missä on jantteri joka ansaitsi kesätöissä rahan jolla tuntsa tuli haarojen väliin. Saisiko tuntsalla nykyään naista? No jos totta puhutaan ei saanut silloinkaan. Toisaalta ajamisen nautinto oli se mikä sai pojun vääntämään kahvaa. Miksi muuten Tiger oli keltainen, siksi, että se oli tiikeri. Kuvittele mopoauto keltaisena, en kuvittele.

- Todellisen mopon olemuksesta emme voi olla kuin yhtä mieltä. Niin kauan kuin jalka nousee löytyy tämä keltainen totuus meistä kuin automaattiohjauksena!

 

 

 

 

 

Johan on nyt pärinät, että tällaistakin hulmutukkaa työnnetään levyhyllyyni. Ihan oma-aloitteisesti sen tuolta lähikirppikseltä kahdella eurolla hommasin. Mitä tästä nyt sanoisi? 80-luvulla monenlainen pärstä pääsi otsikoihin ja eikä tämä pelkkää huttua ole, Elmon tuli - hitin lisäksi Parri murisee välillä kuin se kuuluisa Tiikeri, rumm rumm, lähtisköhän se tästä taas, tirinän kautta valtateille!

http://www.youtube.com/watch?v=jVf4_WglzWA&feature=player_detailpage

Jatkoa seurannee...

Annan mennä, edes hetken, en ole enää naisten ympäröimänä, olen itsessäni lukittuna. Diskopallo välkkyy, kansa vierelläni heiluu, miksi kaikki kovin laiskasti? En tunne kehoani, en itseäni, olen vieraana tässä jäykässä kuoressani, uskotellen yhdessä hätäisessä hetkessä olleeni lantiotanssin expertti.

 

Kroppa ei enää tottele minua, se on arka ja möhkälemäinen. Olen puhunut liian pitkään vaivalloisella äänellä, kaulajänteet kireällä. En näe kunnolla eteenpäin, aavistan epämääräisen tavoitteen elämässäni, mutta tarkkuus siitä puuttuu. Jorailen tässä vaistoni rippeillä, olen aivan saatanan eksyksissä, aivan vitun kaukana itsestäni, en ole minkäänlainen mies, yksi vitun huono yritys olla jotakin mitä en tiedä, tai muista.

 

Mutta Pentti menee laivaristeilylle, tapaa siellä Sirkan. Äärettömässä humalassa tapahtuu jotain, mitä kukaan ei ole todistamassa, onneksi! Mitä on se kun sissijuuston rippeitä rapsahtaa laivahytin kelmeälle lakanalle. Kuinka rajua seksiä on sellainen, jossa käsi suorittaa tähtäämisen ja peräaukko on aktiivisempi kuin siemenputki. Lakanalle jää kikare ruskeaa, ikihajuista.

 

Ja miehen keho ei koskaan löydä kotiaan, menee vuosi vuodelta enemmän sykkyrälle, ihan huomaamatta. Niin mies luulee, koska ei oikeasti kuuntele mitä tapahtuu, kun lehdet varisee ja routa-aika on pelkkää mutaista lillua.

 

Neljäkymmentä. Se on aika lähellä, riuska rajapyykki isoille miehille jotka vielä nuoruuden kakstahdin katkuun kätkeytyvät, imevät rokkia kaljan turruttamilla kiduksillaan, luovat jokaisesta lauseesta mauttoman ja absurdin vitsin, hukkuvat hiljalleen katkeraan kyynisyyteensä pitäen sitä normaalina olotilanaan.

 

Miten meidän Tuntsamiesten oikein käy? Ja miten kävi Pv Suzuki miesten? Yhtälailla lienevät siittämättömissä, 70-luvun lapsina ihmettelevät miksei kasseista jää mitään jälkipolville. Kuihtuvat lienee omiin korkealanteisiin farkkuihinsa, jähmettyvät vähän juovikkaammaksi näköiskuvaksi nuoruudesta, elottomiksi ja jo ummehtuneelle vanhemman miehen hielle haiseviksi reliikeiksi.

 

Vakaa väittämäni on, että 70-luvun lapsissa on eniten perheettömiä, lapsettomia ja munattomia(ehkei näitä kuitenkaan?) tapauksia, olemme väliinputoajavuosikymmen, yksilöllisen sinkkukulttuurin tuotteita, aivan liikaa omaan napaan ja omiin tarpeisiin tuijottavia lapsosia.

Meille annettiin melkein kaikki! Vapautettiin kalja kioskeihin, luotiin netti sinkkupalstoineen ja saatiin näin kontaktin luominen vähän liiankin helpoksi. Ympärillä supistiin, että on täydellisiä partnereita joita pitää metsästää, ei ollut tarvetta avioitua perheen tai sosiaalisen statuksen vuoksi. Saatiin kaikki ja aivan liian helposti, mutta sekään ei riittänyt, tuli vielä pahempi olo, kun ei ollut mitään muuta hoidettavaa kuin oma itse, entäs ne muut?

 

Yleistyksiä osittain, myönnetään. Ehkä 70-luvun lapset ovat oma ihmeellinen sukupolvensa jotka hämmästyttävät tulevaisuuden historioitsijoita omalla itsekeskeisellä käyttäytymisellään(miten niin itsekeskeinen? Sanoo Pekka 34v, juuri lomautettu insinööri). Niin ja mitä kaikkea epävarmaa ja ahdistavaa pitävät sisällään 80- ja 90-luvun lapset, sitähän näin tämän ikäinen käpy ei viitsi edes ajatella.

 

Mutta kuunnelkaapa hetki Putron Samulin uusia veisuja. Samulilla on ote ikäpolvemme ihmisten sielunmaisemaan, vaikkakin nykyisen ”positiivisemman” linjan alta aavistaa Samulin peruskyynisen taiteilijaotteen, vai aavistaako?

 

http://www.myspace.com/samuliputro