Annan mennä, edes hetken, en ole enää naisten ympäröimänä, olen itsessäni lukittuna. Diskopallo välkkyy, kansa vierelläni heiluu, miksi kaikki kovin laiskasti? En tunne kehoani, en itseäni, olen vieraana tässä jäykässä kuoressani, uskotellen yhdessä hätäisessä hetkessä olleeni lantiotanssin expertti.

Kroppa ei enää tottele minua, se on arka ja möhkälemäinen. Olen puhunut liian pitkään vaivalloisella äänellä, kaulajänteet kireällä. En näe kunnolla eteenpäin, aavistan epämääräisen tavoitteen elämässäni, mutta tarkkuus siitä puuttuu. Jorailen tässä vaistoni rippeillä, olen aivan saatanan eksyksissä, aivan vitun kaukana itsestäni, en ole minkäänlainen mies, yksi vitun huono yritys olla jotakin mitä en tiedä, tai muista.

Mutta Pentti menee laivaristeilylle, tapaa siellä Sirkan. Äärettömässä humalassa tapahtuu jotain, mitä kukaan ei ole todistamassa, onneksi! Mitä on se kun sissijuuston rippeitä rapsahtaa laivahytin kelmeälle lakanalle. Kuinka rajua seksiä on sellainen, jossa käsi suorittaa tähtäämisen ja peräaukko on aktiivisempi kuin siemenputki. Lakanalle jää kikare ruskeaa, ikihajuista.

Ja miehen keho ei koskaan löydä kotiaan, menee vuosi vuodelta enemmän sykkyrälle, ihan huomaamatta. Niin mies luulee, koska ei oikeasti kuuntele mitä tapahtuu, kun lehdet varisee ja routa-aika on pelkkää mutaista lillua.